KUALA LUMPUR – VISA RUN

Meidän kahden kuukauden Indonesian viisumit oli menossa vanhaksi, joten seuraavaksi vuorossa oli visa runin paikka. Me otettiin Balilta lennot Kuala Lumpuriin ja viivyttiin siellä pari päivää. Meidän frendi Keini oli myös matkassa mukana.

Kuala Lumpurin lentokentältä saa helposti bussin suoraan keskustaan, matka kestää noin tunnin ja maksaa 2,5 euroa per naama. Junalla voi toki myös mennä ja se on bussia hiukan nopeampi, mutta mikäli matkustaa surffibagit mukana, kannattaa huomioida, että niitä ei voi ottaa junaan mukaan.

miz-bungus

Me yövyttiin NU Hotelissa, mikä oli ihan KL Sentralin vieressä. Sää oli aika sateinen, mutta se ei meidän menoa haitannut lainkaan. Miz teki muuten huomion, että hintataso oli kallistunut jonkin verran edellisvuosista ja esimerkiksi bissestä sai maksaa melkein tuplahinnan.

KL on oikea ruokaparatiisi ja en valehtele yhtään kun sanon, että söin siellä elämäni parhaat sushit Kaihomarussa. Oikeastaan ihan kaikki siellä maistui jotenkin taivaallisen hyvältä, jopa Mäkin Big Mac! Jalan Alor on ruokakatu, josta löytyy ruokapaikkoja koko kadun täydeltä. Keskustasta löytyy Lot 10 -ostoskeskus, jonka alakerrassa sijaitsee Hutong Food Court, jota muuten edesmennyt huippukokki Anthony Bourdainkin on kehunut kovasti.

sushi

Lotta-food-court

ruoka-lot-10

Jos yöelämä kiinnostaa, niin kannattaa ottaa suunnaksi Jalan Changkat, mikä on kunnon bailukatu – baareja löytyy joka lähtöön. Me otettiin yöelämä haltuun molempina iltoina. Toisena iltana käytiin muun muassa Elysium Bar+Terracessa, jossa soitti paikallisia house DJ:tä. Tämä mesta sijaitsi 32. kerroksessa! Käytiin myös tutkimassa Chinatownia, josta en itse mitenkään erityisemmin tykännyt, liikaa krääsää ja huutelevia myyjiä. Kokemus tosin sekin!

foodcourt

chinatown

Shoppailumahdollisuudet Kuala Lumpurissa on ihan huikeat, mutta me jätettiin tällä kertaa ostelut väliin ja keskityttiin enemmänkin ruoka- ja juomanautintoihin.  Pari päivää hurahti ihan silmissä ja paluumatka takaisin Balille oli suhteellisen fyysinen, oli meinaan kolme aika väsynyttä ja darraista reissaajaa… perillä lentokentältä saatiin onneksi helposti uudet 30 päivän viisumit ja matka sai taas jatkua.

-Lotta

MIKÄ BEMBALYFE?

Kun kaksi omantienkulkijaa laittaa hynttyyt yhteen ja lähtee maailmalle, ei voi olla välttymättä tapahtumarikkailta kokemuksilta tai konflikteilta. BembaLyfe on aito ja rehellinen blogi meidän elämästä maailman eri puolilla. Huumoria unohtamatta!

“Bemba on meidän frendiporukan kutsumasana kaikille yksinkertaista elämää eläville aasialaisille. Tai ei edes pelkästään aasialaisille, vaan muillekin maailman ihmisille. Mä tunnen itsenikin välillä aika bembaksi. Oikeastihan sana meinaa  afrikkailaisheimoa” – Miz

Idea blogin perustamiselle lähti täällä reissussa ollessamme, kun alettiin miettiä, miten voitaisiin yhdistää meidän kiinnostuksenkohteemme ja ammattitaitomme. Pyöriteltiin ajatuksia edes takas ja lopulta syntyi BembaLyfe. Blogipostauksien parissa häärään minä, eli Lotta ja videoista vastaa Miz. Lisää meistä voit lukea biosta.

Lentokone-zelfie

Mä oon itse aina tykännyt kirjoittamisesta todella paljon ja aikaisempaa kokemusta blogin pitämisestä löytyy muutaman vuoden takaa, kun pidin treeni- ja hyvinvointiaiheista blogia Fitfashionilla. Miz taas vuorostaan on media-alan ammattilainen ja toiminut jo vuosia kuvaillen snoukka-, skede- ja musavideohommia. Työnjako menee siis aika ihanteellisesti blogin sisällöntuottoa ajatellen.

Meidän reissu alkoi huhtikuussa, kun saavuttiin Balille. Tämä on mun ensimmäinen kerta Aasiassa, mutta Miz on pyörinyt täällä ympäriinsä jo skidistä asti. Mulla on siis aika hyvä matkaopas mukana!

Mitä me ollaan tähän asti täällä tehty? Ensimmäinen viikko meni hektisessä Canggussa. Viikko sai kuitenkin riittää ja sen jälkeen lähdettiin lautalla Gili Trawanganille ihmettelemään bilesaaren menoa. Ensivaikutelma saaresta oli aika ristiriitainen. Jos bilettäminen kiinnostaa, niin saari tarjoaa varmasti paljon. Me otettiin ihan rennosti ja lähinnä nautittiin hyvästä ruoasta ja rannalla olemisesta Bintangia tai kookosta hörppien. Vuokrattiin myös fillarit, joilla oli rento pyörähtää tämä pieni saari ympäri hevoskärryjä samalla väistellen.

hdr

hdr

Muutaman päivän jälkeen pakattiin kamat ja otettiin vene Gili Airille, joka jäi kyllä hyvällä tavalla mieleen – sinne on ehdottomasti palattava joskus uudelleen. Sattumalta juuri siellä ollessamme saarella järjestettiin myös vuosittaiset isot bileet, joista itsemme erään illan päätteeksi löydettiin. Huikea kokemus kaiken kaikkiaan.

Lotta-ranta

Ranta-jalat

Gili Airilta palattiin takaisin Balille. Otettiin kämppä Bukit Peninsulasta, läheltä Uluwatua, kun Canggun meininki ei oikein napannut kumpaakaan. Miz oli fileissä, kun pääsi vihdoin surffaamaan loukkaantumisesta johtuvan tauon jälkeen.

Mun missiona oli skoballa ajon opettelu. Ensimmäinen ajokokeilu Canggussa oli meinaan pienoinen katastrofi – meikäläisen vähän turhankin ärhäkkä kaasukäsi vei suoraan päin seinää ja fiilishän siinä meni, hitot skoballa ajamisesta! Bukitissa on kuitenkin paljon rauhallisempi liikenne, joten siellä oli helpompi nöyrtyä ja opetella alusta koko homma. Alun hätäilyn jälkeen kaikki alkoi sujua ihan mallikkaasti, ja nykyään lähinnä huvittaa, miten niinkin yksinkertaisesta asiasta sai tehtyä itselleen maailmanluokan ongelman.

Nyang-nyang-view

Miz-bingin

dav

Bukitissa viihdyttiin loistavasti puolitoista kuukautta. Surffispoteille oli päivittäin helppo ja lyhyt matka ajaa, ruokamestoja oli monipuolisesti ja muutamasta tulikin ihan vakioita, joissa käytiin päivittäin safkaamassa. Muutenkin yleisfiilis oli kaikkialla miellyttävän rento ja stressitön. Ehdottomasti sellainen mesta, jossa voisi kuvitella asuvansa pidemmänkin aikaa. Meillä oli kuitenkin viisumit menossa vanhaksi, joten seuraavaksi suunnattiin visa runille. Siitä seuraavassa postauksessa!

Loppuun fiilistelyvideo Indonesiasta 2015-2017 à la Miz

-Lotta