Kun me oltiin Javalla, mietittiin yhtenä iltana, että mihinhän sitä suunnattaisiin seuraavaksi. Sukeltaminen kävi mielessä ja alettiin etsimään tietoa, missä päin Indoja sitä olisi paras tehdä. Miz on sukeltanut jo monia kertoja aikaisemmin, mutta mulla oli ensimmäinen kerta edessä. Laitesukeltaminen ei ole oikein koskaan ollut mulle sellainen välttämätön juttu, oon lähinnä vaan ajatellut, että kaipa sitä voisi joskus kokeilla ja katsoa, onko se mun juttu ollenkaan. Mun aikaisempi kokemus merenalaisesta elämästä on vain Egyptissä snorklaus useita vuosia sitten. Aika tietämättömänä lähdin siis liikkeelle.

Etsiskellessä paikkoja meitä vastaan tuli Moyo Island, eli saari Sumbawalla, jossa lukeman mukaan olisi todella hyvät sukelluspuitteet ja myös ensikertalaisen mahdollista sukeltaa ja suorittaa Open water -kurssi. Me oikeastaan aika siltä istumalta otettiin heti tähän mestaan yhteyttä ja sumplittiin lennot, kyyditykset ja muut asiat kuntoon. Ei tiedetty paikasta etukäteen juuri mitään, mutta päätettiin vaan ottaa vastaan mitä tulee ja nauttia siitä.

1

3

2

39

Meidän matka Moyolle alkoi Balilta, josta otettiin lento Sumbawalle. Sumbawan lentokentällä meitä oli kuljetus vastassa, siitä ajettiin pieni matka satamaan ja mentiin veneellä Moyo Islandille. Venematka me taitettiin sunsetin aikaan ja oli aika mieletön fiilis ajella keskellä merta kuunvalossa. Veneen omistaja, joka oli myös koko meidän yöpymispaikan omistaja ja sukelluskurssin vetäjä, oli hollantilainen Evert, elämänkokenut merimies ja dive master. Mielenkiintoinen tyyppi, jolla oli arvostettavan paljon kokemusta ja fiksuja keloja elämästä ja maailmanmenosta ylipäätänsä.

5

22
26

Paikka jossa yövyttiin oli Maleo Moyo. Koko saarella ei ollut juuri mitään ruokapaikkoja tai kauppoja, joten otettiin Maleosta all inclusive -setti ja supermukava henkilökunta valmisti meille kaikki ruoat aina aamupalasta dinneriin. Me oltiin kaikenlisäksi paikan ainoat vieraat, joten saatiin todella priimaa palvelua ja meidät pidettiin kyllä tyytyväisinä. Sähköjä ei ollut muuta kuin öisin ja netistä nyt luonnollisesti ei ollut tietoakaan. Oltiin siis melko pimennossa muun maailman menosta.

13
18

14

15

Mun oma sukellussetti ei mennyt ihan niinkuin olin suunnitellut, tein Open water -kurssin teoriakokeet ja kokeilin sukellusta laitteiden kanssa kaksi kertaa… mutta homma jäi mun osalta siihen. Teen tästä keissistä kokonaan ihan oman postauksensa, sillä tekstiä siitä kyllä riittää. Joka tapauksessa, sukeltaminen ei ainakaan tällä erää ollut sen enempää mua varten, mutta aivan varmasti tulen kokeilemaan sitä tulevaisuudessa vielä joskus uudestaan. Miz sukelsi monta settiä ja meikäläinen paineli menemään snorkkelin kanssa. Moyolla oli ihan huikeat puitteet snorklailuunkin!

20

25
21

 

Vesiputoukset on Moyo Islandilla suosittuja nähtävyyksiä ja ehdottomasti käymisen arvoisia. Ja heittämällä yksiä siisteimpiä mestoja, missä on itse päässyt käymään. Me käytiin yhteensä kolmella eri vesiputouksella ja jokainen niistä oli tosi uniikki.

Saarella on myös jättimäinen lepakkoluola, mihin päästiin yhden veneretken päätteeksi piipahtamaan. Tämä oli myös ihan omanlaatuisensa kokemus – miettikää olevanne sisällä isossa luolassa, missä vilisee tuhansittain ja tuhansittain lepakoita… Ne lentelee ja paskoo päin naamaa ja niitä oikeasti kuhisee kasoittain joka puolella. Ei sitä voi oikein edes sanoin kuvailla. Mulla tuli siitä kokemuksesta niin hullu adrenaliiniryöppy, että  suhteellisen pitkä kävelymatka takaisin veneelle ei tuntunut edes paahtavasta helteestä huolimatta yhtään miltään, niin mielettömän energiapiikin siitä sai.

27

30

Meidän oli tarkoitus olla saarella 5 yötä, mutta viimeisen yön pläänit me muutettiin ja päätettiin lähteä jo päivää aikaisemmin takaisin Sumbawalle lähemmäs lentokenttää, koska meidän lento lähti aikaisin seuraavana aamuna. Viimeinen yö me yövyttiin Sumbawa Besarissa ja päästiin siitä helposti aamulla suoraan kentälle. Saaripäivien jälkeen kaupunkielämä tuntui aika levottomalta ja näin naisena piti aika tarkkaan taas miettiä pukeutumista uskontoasioiden vuoksi.

Moyolla vietetyt päivät oli varmasti mieleenpainuvimpia koko Indonesiareissun aikana. Lähtisin koska vain uudestaan – ehkä seuraavan kerran joskus sitten kun sukellusinto iskee uudelleen ja kovemmin!

29
38
40
41

-Lotta

 

Me  pysähdyttiin pariksi yöksi Lombokille ennen Sumbawareissua ja Sumbawan jälkeen tultiin vielä takaisin Lombokille pariksi yöksi. Tehtiin tämä reissu siis tavallaan kahdessa osassa. Lombok on saari Balin ja Sumbawan välissä ja asukkaita siellä on noin 3,3 miljoonaa. Matkat me taitettiin jälleen skobilla ja lautalla. Lauttamatka Balilta Lombokille kesti public ferryllä 4 tuntia.

Me yövyttiin Kutalla ja ensimmäiset pari yötä aika keskellä ei mitään suhteellisen hipahtavassa homestayssa. Paikka oli melko alkeellinen, mutta parasta siellä oli ehdottomasti pienet koirapennut, joita vilisi ympäri pihaa! Mä koirahulluna tietty sekosin niistä. Toiset pari yötä, sen Sumbawareissun jälkeen, me yövyttiin Relaxing -nimisessä paikassa, joka oli ainakin tuohon edelliseen verrattuna todella siisti.

Lombokilla me ei ihan hirveästi ehditty mitään erikoista tehdä, lähinnä nautittiin ruoasta, rannasta ja ajeltiin ympäriinsä tutkiskellen saarta. Kutalla näkyi aika paljon länkkäreitä, varsinkin Sumbawan jälkeen se tuntui kunnon turistipaikalta. Iltaisin tosi moni rafloistakin oli ihan tupaten täynnä. Mitään hirveetä bilemeininkiä siellä ei kuitenkaan ollut, vaan meininki oli mukavan rauhallinen – ihmiset oli selkeästi tullut ihan vaan rentoutumaan ja nauttimaan.

1
6

7

10

19

20

13

12

-Lotta

 

Mä oon aina ollut tosi huono lukemaan kirjoja. 25-vuotiaaseen asti olin lukenut varmaan yhteensä kaksi kirjaa. Vuonna 2016 Sumatralla ollessani sain frendiltä käsiini Rauli Virtasen Reissukirjan ja aloin lukemaan sitä. Kirja vei saman tien mennessään ja opetti tosi paljon. Sen kautta tuli jotenkin pakottava tarve päästä näkemään maailmaa vielä enemmän.

Myöhemmin samalla reissulla sain yhdeltä toiselta frendiltä Warren Tanaka Fellowsin The Damage Donen, mikä kertoo Aussimiehestä, joka joutuu 12-vuodeksi Thaimaalaiseen vankilaan Bangokissa heroiinin salakuljetuksesta. Yhtäkkiä mulla olikin kaksi hyvää kirjaa luettuna.

Näiden kirjojen jälkeen kuulin Paulo Coelhon The Alchemistista ja ostin sen itselleni. Tämän luettuani kiinnostuin kirjoista ja aloin lukemaan niitä semisäännöllisesti. Oon aina ollut enemmän kiinnostunut tositarinoista, muutamia novelleja lukuunottamatta. Viimeisimpänä löytönä on ollut itsensä kehittämiseen liittyvät kirjat.

Photo-04-07-2018,-15.39.08

Tässä kirjoja, jotka on vaikuttanut mun omaan elämään tai jäänyt vahvasti mieleen:

Rauli Virtanen – Reissukirja: Matkalla kaikissa maailman maissa
Kirjoittaja on suomalainen toimittaja, joka hyppäsi banaanilaivaan 70-luvulla kohti Brasilian viidakkoa. Kirjassa on tarinoita siitä, miten hänen toimittajan ura on lähtenyt käyntiin ja miten on selviytynyt reissatessa ympäri maailmaa aina tähän päivään asti.

Warren Tanaka Fellows – The Damage Done: Twelve years of Hell in a Bangkok Prison
Otsikko antaa varmasti jo hyvän kuvan mitä kirja pitää sisällään, mutta todellisuudessa mielikuvitus ei edes riitä siihen miten karuja juttuja kirjassa oikeasti on.

Kathryn Bonella – Hotel K: The Shocking Inside Story of Bali’s Most Notorious Jail
Kirja kertoo Balin pahamaineisesta Kerobokanin vankilasta, sen karusta arjesta ja paratiisisaaren synkästä puolesta. Tosi korruptoitunutta meininkiä vankilan johtajaa myöten. Mielenkiintoinen kirja kaikin puolin.

Kathryn Bonella – Snowing in Bali 
Kertoo kokaiinin salakuljetuksesta Balilla ja siitä eteenpäin. Tääkin tosi mielenkiintoinen ja luin jossain parissa päivässä.

Paulo Coelho – The Alchemist
Filosofinen ja tosi mukaansa tempaava tarina, mikä pistää miettimään omia elämänvalintoja.

James Redfield – 9 oivalluksen tie
Antaa todella paljon uutta perspektiiviä jokapäiväiseen elämään. Koko ajatus maailmanmeiningistä saa uuden merkityksen. Todella koukuttava ja ajatuksiaherättävä.

Gregory David Roberts – Shantaram
Novelli, joka on kirjoitettu kuin se olisi todellinen. Kertoo Australialaisesta miehestä, joka joutuu vankilaan, josta karkaa ja sattumien kautta päätyy Intiaan, missä alkaa rakentaa uutta elämää valenimellä. Erittäin koukuttava, reilu 900 sivuinen tarina. Luin parissa viikossa.

Mark Manson – The Subtle Art of Not Giving a F*ck
New Yorkilainen bloggari, joka on paljon kiertänyt maailmaa. Antaa omien kokemusten kautta todella mielenkiintoisia näkökulmia maailmankatsomukseen ja elämään.

Tom & David Kelley – Creative Confidence
Jos haluaa kehittää omaa luovuttaan ja itsevarmuuttaan, kannattaa lukea tämä. Kirjassa on paljon käytännön esimerkkejä ja vinkkejä niiden kehittämiseen.

Photo-07-06-2018,-16.36.13

-Miz

Seuraava etappi meidän reissulla oli Sumbawa, jossa oltiin yhteensä 6 yötä. Ajettiin ensin Canggusta Padang Bain satamaan, josta mentiin 4 tuntia lautalla Lombokille.  Yövyttiin Lombokilla pari yötä, ja sieltä otettiin taas lautta eteenpäin, 1,5 miljoonan asukkaan saarelle Sumbawalle. Lauttamatka kesti puolitoista tuntia ja meno oli suhteellisen levoton – kaamea tungos, kaikki poltti röökiä ja lapset huusi. Löydettiin lattialta pieni tila, jossa istuttiin koko matka. Maihin päästyä meille kuitenkin aukesi aivan huikeat ajomaisemat ja ajeltiin satamasta vielä pari tuntia kohti Malukia.

Varataan aina Bookingin kautta meidän majoitukset, eikä sitä oikein koskaan tiedä, millainen hökkeli sitä on vastassa. Me ei kumpikaan olla kovinkaan vaativia asumisen suhteen, mutta tällä kertaa jouduttiin kyllä järkyttymään aika pahasti. Huone, mikä oltiin varattu, oli kuin vanhasta 80-luvun kämäsestä horrorleffasta. Joka puolella leijui tunkkainen pöly ja huone haisi röökille, vessanpöntön toimivuudesta puhumattakaan. Ei tarvinut kauaakaan arpoa, kun päätettiin vaan suosiolla vaihtaa mestaa. Onneksi ihan parin sadan metrin päästä löytyi yhden Aussiäijän omistama Dreamtime Sumbawa, josta sattumalta löytyi vielä yksi vapaa huone. Paikka oli paljon enemmän meidänlainen.

Malukissa lähes kaikki turisteista – joita tosin ei kovinkaan montaa tullut vastaan – oli surffareita. Spotit on tunnettuja, mutta aika kaukana rannasta ja aloittelijoille ne voi olla vähän turhan haastavia. Javan reissun jälkeen mun oma lauta pysyttelikin aika visusti pussissaan, mutta Miz kävi surffaamassa päivittäin. Spottien sijainnin vuoksi myös surffimatskun kuvaaminen koitui aika hankalaksi.

Ja tottakai meidän matkaan mahtui myös sekoilua. Miz muun muassa onnistui hukkaamaan oman skoban avaimensa rannalle, siis ainoan skoban jolla oltiin silloin liikkeellä. Voimasanojen saattelemana tarvottiin hiekassa ja meressä ties kuinka pitkään etsien avainta – ei merkkiäkään. Pyydettiin joltain paikallisilta lopulta jeesiä, ja ne sai onneksi skoban käyntiin omalla avaimellaan. Uusi avain teetettiin toisen skootterin avaimesta. Tän keissin jälkeen oon ”pariin” otteeseen Miziä muistutellut, että onhan sun avain tallessa…

Maluk oli kokemuksena mielenkiintoinen – se on köyhyydestään huolimatta todella kaunis paikka. Erityisesti jäi mieleen vuoristomaisemat, villieläimet ja mielettömät rannat turkoosine vesineen.

sumbawa100

sumbawa30

sumbawa35

sumbawa36

sumbawa17

s5

maluk-bay

sumbawa10

sumbawa24

sumbawa21

sumbawa111

sumbawa22

sumbawa26

sumbawa8

s4

sumbawa27

sumbawa29

-Lotta

Edellisessä postauksessa kirjoitin meidän matkasta Javalle ja nyt seuraa postaus itse saarelta. Kaiken kaikkiaan oltiin Red Islandilla kaksi viikkoa ja päivät meni lähinnä surffatessa, ajellessa ympäriinsä kuvaillen ja ihmetellessä saaren meininkejä.

Java on Indonesian viidenneksi suurin saari ja asukkaita sieltä löytyy noin 145 miljoonaa. Turismia ei siellä juurikaan ole ja olosuhteet on suhteellisen alkeelliset. Kaikki paikalliset oli kuitenkin todella ystävällisiä ja muutenkin olo oli erittäin tervetullut – jatkuvasti joku halusi meidän kanssa kuvaan ja hymyjä sekä moikkailuja tuli joka puolelta.

Me yövyttiin Red Island Bungalowsissa, joka sijaitsi ihan rannan tuntumassa. Meidän kämppä oli simppeli pieni bungalowi, joka jaettiin kolmisin. Kaksi viikkoa maksoi noin 100 euroa per henkilö.

Ramadanin ja myös paikan pienuuden vuoksi ruokapaikkoja oli aika rajoitetusti ja pääsääntöisesti tulikin syötyä lähinnä riisiä, kananmunia, nuudeleita ja baksoa. Tuoreita vihanneksia kaipasi kyllä aika paljon. Yhtenä päivänä me onneksi bongattiin rannan tuntumasta papparainen vihanneskärryn kanssa ja ostettiin kunnon kasa kaikkea freesiä kokkailtavaksi. Ruokahan tuolla oli ihan todella edullista ja alle eurolla sai jo vatsansa täyteen.

Kaiken kaikkiaan käymisen arvoinen paikka, josta jäi positiivinen fiilis. Kahdessa viikossa ehti kuitenkin aikalailla mökkihöperöityä, ja oli mukava palata takaisin “sivistyksen” pariin Balille. Paluumatka sujui pienestä vesisateesta huolimatta hyvin – kenenkään skoba ei hajonnut ja lauttaankin päästiin tällä kertaa ongelmitta.

java18

java8

java3

java3

java15

java11

java22

java33
java48
java39
java41

java14

java13

java12

java27

java5

java19

java17

java21

java25

java24

java28

java6

-Lotta